Olut on maltaista, humalista ja vedestä käyttämällä valmistettu alkoholipitoinen mallasjuoma. Olut on maailman vanhin ja suosituin alkoholijuoma. Oluen valmistuksessa viljakasveista saatava neste käytetään hiivalla alkoholipitoiseksi. Valmistusaineet ovat vaihdelleet paikallisten raaka-aineiden mukaan: Lähi-idässä ja Euroopassa suosituimpia ovat ohra ja vehnä, Afrikassa hirssi ja durra, Aasiassa riisi ja Amerikoissa maissi. Mausteina on käytetty katajanmarjoja, inkivääriä, kuminaa, sahramia, korianteria, suomyrttiä (Myrica gale) ja muita yrttejä. Humalaa alettiin käyttää 800-luvulla, mutta se yleistyi vasta 1400-luvulla. Ale on yleisnimitys pintahiivaoluille, joiden nimitys tulee oluen valmistuksessa käytettävästä hiivasta, joka nousee käymisen aikana käymisastian pinnalle. Pohjahiivaoluita kutsutaan lagereiksi.
Pohjahiivaoluet
Lager
Lager on maailman yleisin oluttyyppi. Pohjahiivaoluihin kuuluvia pääoluttyyppejä ovat kuitenkin myös tumma lager ja pils sekä alkoholipitoisuudeltaan vahvat lagerit. Esimerkiksi useimmat suomalaiset suositut olutmerkit ovat lager-tyyppisiä. Pohjahiiva- eli lagerolut syntyi Keski-Euroopassa 1800-luvun alkupuolella ja Lager-sana on peräisin Saksasta ja lageroinnista eli oluen kypsyttämisestä kylmässä.
Pils
Alunperin Plzenin kaupungissa (Pilsen) Böömin alueella, nykyisellä Tšekinmaalla valmistettu lagerolut. Yleensä väriltään vaaleankeltainen ja hieman katkeranmakuinen kokomallasolut. Pilsenerissä kuuluu olla reippaasti humalaa ja makua, siis huomattavasti enemmän kuin bulkkilagereissa, vaikka alkoholipitoisuus onkin samaa luokkaa.
Helles
Tähän kategoriaan voi sumputtaa huoletta valtaosan maailmassa tuotetusta bulkkioluesta, joka on vaalean lagerin perusmuoto. Humalaa saa näistä oluista turhaan hakea, joskin maltaan makeutta saattaa esiintyä.
Wiener
Lager-tyyppinen olut, jonka kehitti alunperin Anton Dreher Wienissä 1800-luvun puolessa välissä. Väriltään punertava tai meripihkaan vivahtava, maltaisen täyteläinen ja keveästi humaloitu.
Münchener
Gabriel Sedlmayrin 1800-luvun alussa Münchenissä Spatenin panimossa kehittämä pohjahiivaolut. Münchener voi olla väriltään joko tummaa (dunkles) tai vaaleaa (helles). Tumma on maltaisen aromikasta ja kevyesti humaloitua. Vaalea on kevyttä ja sen maussa tuntuvat selvästi humalan katkeroaineet.
Märzen
Vaaleaa lageria, joka nimensä mukaisesti on perinteisesti pantu oluenpanokauden lopulla maaliskuussa Oktoberfestiin. Jotta se olisi kestänyt kesän yli, tehtiin siitä hieman vahvempaa ja humaloidumpaa kuin tavallisesta vaaleasta lagerista. Maltaisen täyteläinen, usein väriltään kuparinpunertava, runsaasti alkoholia sisältävä.
Dortmunder
Dortmundin kaupungista nimensä saanut olut. Kullankeltainen, maultaan hieman täyteläisempi kuin pils, mutta ei kuitenkaan samassa määrin humalaa ja katkeroaineita sisältävä. Saksassa olutta kutsutaan myös nimellä “export”.
Savuolut (Rauchbier)
Oluen voimakas savuisuus johtuu maltaiden paahtamisesta savulla, joka on saatu aikaan polttamalla pyökki- tai tammihalkoja avotulella. Nimekkäin savuolut valmistetaan Saksassa Pohjois-Baijerin Bambergin kaupungissa. Väriltään savuolut on tummanruskea, kauniin kermaisen vaahdon omaava, runsaasti savulta maistuva ja hieman katkeranmakuinen.
Bock (pukkiolut)
Alkujaan Einbeckin kaupungista läheltä Hannoveria peräisin oleva voimakas pohjahiivaolut, jota yleensä valmistetaan kausioluena. Vahvaa ja yleensä tummaa lageria, nestemäistä leipää ainakin ravintoarvojen perusteella. Maussa paljon mallasta, mutta vähän humalaa. Pääsääntöisesti rikkaampi maku kuin miedommissa dunkeleissa.
Doppelbock
Baijerissa 1700-luvulla alkunsa saanut erittäin voimakas oluttyyppi, jota munkit valmistivat paaston aikana. Oluet ovat -ator päätteisiä kuten Salvator, Celebrator, Optimator, Triumphator. Väriltään vaalea tai tumma ja maultaan täyteläisen makean maltainen ja runsaasti alkoholia sisältävä.
Pintahiivaoluet
Portteri
Portteri tai porter on mustaa pintahiivaolutta, joka on tehty paahdetuista maltaista. Nimen kerrotaan tulleen Lontoon Victorian aseman kantajista, jotka saivat osan palkastaan oluena (engl. porter = kantaja), Toinen tarina kertoo porterin nimen alkuperäksi huudahdusta pubissa kun oluttynnyriä kannettiin pubiin ja piti saada ihmiset pois tieltä. Portterin maussa ja tuoksussa on tummien maltaiden tuomia tumman paahtuneita aromeja: karamellia, toffeeta, lakritsia, kaakaota, suklaata, espressoa ja kahvia. Tuoksussa on vain häivä palaneita sävyjä, sillä valmistuksessa ei ole käytetty stoutin paahduttua ohraa vaan tummaa ohramallasta.
Stout
Stout (stouter porter) alkujaan on tummaa olutta, joka on porterin tapaan tehty samanlaisista maltaista, mutta yleensä käytetään myös paahdettua, mallastamatonta ohraa. Stout tarkoittaa käytännössä samaa asiaa kuin portteri. Guinness on maailmanlaajuisesti tunnetuin stout-tyyppinen olut. Guinness olikin ensimmäinen joka valmisti Stout-Porteriksi kutsumaansa olutta vuonna 1820.
Imperial stout eli Russian Imperial Stout oli alun perin Englannissa tehtyä olutta joka vietiin Venäjälle tsaarin hoviin. Imperial stoutissa on korkea alkoholipitoisuus, jopa 9-10 %. Tämän ansiosta olut ei pilaantunut pitkän kuljetuksen aikana ja se sieti myös paremmin kylmää ilmastoa.
Sweet stout eli makea stout on peräisin Lontoosta. Se on aiemmin tunnettu nimellä milk stout (maitostout), koska sen makeuttamiseen käytettiin laktoosia (maitosokeria). Nimi kuitenkin muutettiin, koska maidon kanssa tällä oluella ei ole mitään tekemistä. Sweet stoutissa käytetään suklaamallasta ja jos ohramaltaaseen lisätään kauraa, voidaan puhua oatmeal stoutista.
Mild
Mild ale oli aiemmin työväestön suosituin juoma Englannissa ja Walesissa. Nimi tulee alhaisesta humalan määrästä, joka tekee oluesta makeahkon ja helposti juotavan. Mild ale on pehmeää ja makeahkoa eikä missään tapauksessa karvasta. Väriltään useimmat ovat tummanruskeita. Mild alet ovat kevyitä ja niissä on vähän alkoholia.
Brown ale on korostetun maltaista ja väriltään punaruskeaa. Maltaasta voi havaita pähkinämäisiä tai hedelmäisiä sävyjä ja makeuden lomasta hieman humalan katkeruutta.
Bitter
Bitter oli alun perin Englannissa terminä, joka erotti humaloidun katkeran oluen miedosta humaloimattomasta. Nykyään bitterit ovat kuivia, humaloituja ja alkoholipitoisuudeltaan varsin mietoja. Extra Special Bitterissä (ESB) käytetään tavallista enemmän mallasta ja humalaa.
Barley wine
”Ohraviinillä” ei ole mitään tekemistä viinin kanssa vaan nimi viittaa oluen korkeaan alkoholipitoisuuteen (9—13 %). Barley winet ovat erittäin tuhteja ja maltaisia, jopa portviinimäisiä. Barley Wine -tyyppinen olut onkin parhaimmillaan jälkiruokana. Barley wine on vahva, hedelmäisen viinimäinen juoma, joka on perinteisesti kypsytetty puutynnyrissä. Maku on erittäin täyteläinen ja runsaan maltainen.
Old
Old ale, ”vanha ale” tunnetaan myös nimillä strong ale ja stock ale. Olut on samankaltainen jälkiruokaolut kuin barley wine, mutta ei yhtä ”tuhti” ja sisältää vähemmän alkoholia. Brittiläinen old ale on moniulotteinen, maltaisen makea, täyteläinen olut, jonka väri on tumman kullanruskea. Old aleen jätetään tarkoituksella sokeria käymisen jälkeenkin.
India Pale Ale (IPA)
Oluttyyppi syntyi kun brittiläisessä imperiumissa kehitettiin oluita, jotka kestivät pitkän merimatkan Britanniasta Intiaan. Tämä saatiin aikaan lisäämällä korkean alkoholiprosentin oluihin runsaasti humalaa. Nykyään IPA:t tunnistaakin vahvasta humalan katkeromausta. Säilyvyyden parantamiseksi lisätty korkea humala- ja alkoholipitoisuus antaa nykyisillekkin IPA-oluille katkeran, keskitäyteläisen maun, jossa saattaa olla mukana häivähdys tammitynnyristä irronnutta aromia. Väri vaihtelee kultaisesta kullanruskeaan.
Real ale
Brittiläisestä elävästä pintahiivaoluesta käytetään nimitystä real ale. Kyseessä ei ole oluttyyppi vaan tapa tarjoilla ale-tyyppistä olutta. Real ale on suodattamaton olut, joka jatkaa käymistään olutravintolan tynnyrissä. Oluttankki ilmataan ja sen annetaan käydä pari päivää, jonka jälkeen olut on juomakelpoista. Ravintolassa real ale pumpataan perinteisesti käsipumpulla.
Lambic
Lambic on olutlaji, jota valmistetaan ainoastaan Belgiassa, Senne-joen laaksossa Pajottenlandin seutukunnalla Brysselin länsipuolella. Lambic-olueiden erikoispiirre on se, että olutvierteeseen ei lisätä ollenkaan hiivaa, vaan olutpanimon ullakolla olevassa suuressa matalassa altaassa villihiivat ja muut pieneliöt saavat aikaan oluen spontaanikäymisen. Sopiva hiivakanta löytyy vain Brysselin ympäristöstä. Tämä voidaan tehdä vain loka-toukokuun välisenä aikana, jolloin ilma on riittävän viileää. Puhdas lambic on yleensä erittäin hapanta. Käymisen alettua olut siirretään kypsymään vanhoihin tammi- tai pähkinäpuutynnyreihin, jossa sitä pidetään yhdestä kolmeen vuotta. Näin syntyy puhdasta lambicia, perusraaka-ainetta varsinaisille kaupallisille oluille. Hapokkaita, kirpeitä, kuivia, raikkaita ja ennen kaikkea hedelmäisiä oluita, jotka säilyvät pullossa jopa vuosikymmeniä.
Kriek
Kirsikkaolutta, joka on valmistettu lisäämällä lambiciin kirsikoita. Hedelmät jätetään joiksikin kuukausiksi lillumaan olueen, jolloin kirsikan luontaiset sokerit aiheuttavat uuden käymisen. Käymisprosessi tuhoaa sokerin, joten kriek on ainakin perinteisesti kuiva ja hapan, kuten muutkin lambicit. Hedelmälambicia voidaan valmistaa käytännössä mistä hedelmästä tai marjasta tahansa.
Trappist
Trappist on suojattu nimi, jota voidaan käyttää vain benediktiiniläisten trappistiluostareiden munkkien valvonnassa tehdystä luostarioluesta. Lisäksi vaatimuksena on, että olut pannaan luostarin tiloissa, ja että panimon tuotto käytetään luostarin ylläpitoon ja sosiaalityöhön. Nimeen oikeutettuja luostareita on seitsemän ja yhtä lukuun ottamatta ne sijaitsevat Belgiassa. Tyypillisesti ne ovat hedelmällisiä ja aromaattisia sekä suhteellisen vahvoja.
Saison
Saison-olut on voimakkaasti humaloitu, belgialainen ale, jota perinteisesti valmistettiin talvella ja kypsytettiin kesäksi. Se on keskitäyteläistä ja tavallisesti erittäin hiilihappoista. Väriltään kuparinruskeasta oranssiin vaihteleva, kirpeän virkistävä saison on kypsytetty pulloissa.
Vehnäolut
Vehnäolut on oluttyyli, jonka valmistuksessa käytetään vehnää. Yleensä valmistukseen käytetään myös ohramallasta. Tavallisesti vehnäolueiden panemisessa käytetään pintahiivaa. Tunnetuimmat vehnäoluet tulevat Saksasta ja Belgiasta. Vehnäolut tarjoillaan tyypillisesti tyylille ominaisesta tiimalasia muistuttavasta vehnäolutlasista.
Vehnäoluttyyppejä
- Hefe-Weizenbier, suodattamaton, samea vehnäolut, jossa yleensä on hedelmäinen banaanin aromi ja maku on hiilihappoinen ja virkistävä. Pullotusvaiheessa lisätään olueen hiivaa, joten lasin ja pullon pohjalle jää hiivasakka.
- Kristall-Weizenbier, suodatettu, kirkas vehnäolut, josta hiivasakka puuttuu.
- Dunkel-Weizenbier, tumma, suodattamaton vehnäolut.
- Berliner Weisse, erittäin vehnäinen ja hapan oluttyyli Berliinistä.
- Weizenbock, vahva, tumma vehnäolut. Maltaisempi ja alkoholipitoisempi kuin muut vehnäoluet.
- Witbier, belgialainen vehnäolut, ”valkoinen olut”. Vaaleita, kirpeitä oluita, joita on tyypillisesti maustettu appelsiininkuorilla ja korianterilla.
- American Wheat, väriltään kultaisia tai vaalean meripihkan värisiä amerikkalaisia vehnäoluita.